Suurin tapahtuma tässä välillä on Ekin poismeno, siitäkin jo 5kk aikaa. Meän Eppers pääsi nukkumaan ikiunta 2.9.2016. Pää ois kyllä vielä mennyt, mutta kroppa alkoi sanomaan, että elettyä elämää on takana tarpeeksi. Koskaan ei koiran, tai minkään eläimen, lopettaminen ole helppoa, mutta nyt se oli jotain extrakamalaa. Voi meitä, kun ei meillä enää ole Maailman Parasta Ekiä, Vaaria! Kuka nyt on olemassansa maailman parhain koira? Ei kukaan! Ei oo! Ei tuu!
Jos tosiasioita kerrotaan, niin alkaa pentukuume olla kova. Tai ei oikeastaan pentukuume, koirakuume enemmänkin. Tuntuu siltä, että pitäs päästä "uutta" koiraa viemään mejämettään ja näyttelyihin ja hiihtämään ja ja ja. Ei ole Puti enää nuori poikanen vaikka erinomaisessa kunnossa onkin ja Lenillä ei kestä nuppi tehä asioita. Aika näyttää.
Näyttelykin meillä ois tarjolla! Teretulemast 7.5.2017 Rännärille!
